Nilsiäläiset
vuoret Pisa ja Kinahmi sekä Hornankallio Suvasvedellä ovat ainoat
kansalliseepos Kalevalassa mainitut paikannimet ja erityisesti niiden
merkittävyyden takia. Tällä alueella ovat asuneet järvilappalaisten
eränkävijäkansa ja muun muassa heidän arjestaan Kalevala kertoo.
Nuo
ympäristöään korkeammalle kohoavat paikat ja erityisesti Pisa ( pyhä vuori ) on
muinaisten metsästäjien saalistuspaikka ja luonnonjumalien palvontapaikka. Palvontaan
pyhitetyt seitakivet Pisan laella on myöhemmin otettu Ruotsin ja Venäjän rajan
merkkikiviksi Täyssinän rauhassa v.1595.
Tuosta
rauhanteosta alkaen Suomi on asemoitunut sitoutumisensa läntiseen
kulttuurialueeseen, luterilaisuuteen, pohjoismaiseen oikeusjärjestelmään ja
demokratiaan.
Lastukosken
sijainti historian kuluessa on ollut sekä rajalla että reunalla. 1300-luvulla
Savon alueen hallinnasta kiistelivät Novgorodin ruhtinaskunta ja Ruotsin
kuningaskunta.
Vuotjärvi-Lastukoski-Syväri
vesistö oli Novgorodin ja Ruotsin veronkantoalueen rajalla, sekä hämäläisten ja
karjalaisten eränkävijöiden nautinta-alueiden ja kulkuyhteyksistä käytävien
riitojen kohteena.
Pisan
erämaat heimojen ja valtakuntien pelkoja herättävällä raja-alueella ovat olleet
toisaalta hyvä piilopaikka veronkantajilta sekä ison- ja pikkuvihan aikana
arvoesineitä ja ihmisiä orjiksi ryösteleviltä venäläissotilailta.
Kiinteän
asutuksen leviäminen Pohjois-Savoon liittyy Ruotsin kuningaskunnan elintilan
laajentamiseen kruunun omistamaan erämaahan ja samalla verotulojen
kasvattamiseen. Kuningas valtuutti Olavinlinnan linnanherran myöntämään
anekeilla maa-alueita, joilta valtio alkoi kantaa veroja kuningaskunnan ylläpitoon.
Näillä
veronkantomatkoilla Brynolf Brunou sai tietoonsa Syvärin, Siikajärven ja
Vuotjärven rantamilla asuvien talonpoikien raudan valmistustaidot. Seudun
kallioperästä pohjaveteen liuennut rauta joutuessaan hapelliseen järviveteen sakkautuu
ja järvien pohjaan alkaa muodostua nappimaisia järvimalmikokkareita tai
lepereitä. Vuotjärven alajuoksulla oleva Juankoski nähtiin otolliseksi masuunin
paikaksi ja lupa sen perustamiseen oli saatu varsin kevyin perustein. Raudan
valmistuksessa tarvittiin paitsi järvimalmia myös puuhiiltä ja niiden
toimittamisvelvoitteet koituivat paikalliselle väestölle vuosisataiseksi
piinaksi. Talonpojat menettivät maansa ruukille ja joutuivat torppareiksi tai
loisiksi omille mailleen. Helpotuksen kurjuuteen toi oikeastaan vasta
torpparilaki.
Jos
siihen asti väestö oli sidottu malmin tai hiilen toimituksiin, alkoi ajanjakso,
jolloin väki pikkutiloilla oli sidoksissa tukkiin ja turpeeseen. Kesät
peltojensa viljelyssä pientiloilla ja talvet yhtiöiden savotoilla.
Sotavuodet
vaativat raskaan uhrin aikuisiksi varttuneista ja Karjalaan kotinsa jättämään
joutuneet otettiin kylällä avoimin mielin vastaan.
Yhdessä
koettu köyhyys tuntui rikkaudelta.
Maausko
piti yllä elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä, nuoriso varttui työvoimaksi
tehtaisiin Etelä-Suomessa ja Ruotsissa. Maaseudun rakennemuutos jätti jälkensä,
mutta ammattikuntarajat ylittävä kylätoiminta ja samanaikainen
kesämökkikulttuuri antoi uutta väriä ja yhteisöllisyyttä kylän elämään.
Nyt
tällä hetkellä kylällä eletään varautuen uuteen muutokseen.
Kirja
kuljettaa lukijaansa aina maan pinnan muotoutumisesta, jääkausien jälkeiseen
maanpinnan paljastumiseen ja suurriistan
metsästäjien saapumiseen, muinaiseen eränkäyntikulttuuriin ja palvontamenoihin,
savolaisen väestön asettumiseen, valtioiden rajojen muotoutumiseen,
kaskiviljelyn yleistymiseen, raudan valmistamiseen, patruunoiden
mielivaltaisuuteen ja työvelvoitteisiin, nälänhätään ja hätäapuun, kanavan
rakentamiseen, laivaliikenteeseen, venäläistämisuhkaan, torpparien vapautukseen,
uittoihin, koulun perustamisen vaiheisiin, opintokerhotoimintaan, järjestöjen
ja kyläyhdistyksen toimintaan…
Kirja
pyrkii kuvaamaan maailman- ja valtakunnanpolitiikan, luonnonolosuhteiden, eriarvoisuuden
ja hyväksikäytön heijastumia yksittäisen ihmisen ja kylän elämässä.
Kaikissa
näissä yhteyksissä positiivinen asenne ja elämänusko yhden kylän kohdalla ovat kannattaneet
osaltaan viemään Suomea yhdeksi johtavista hyvinvointivaltioista maailmassa.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.